MAALISKUU 09

310309	tiistai 00:22	Godspeed You! Black Emperor - East Hastings

Eevi lukee mun vanhoja nuoruusvuosien blogimerkintöjä ja nostalgioi. Nokkelaakin nokkelammat hokemat palaavat tietoisuuteen ja on ikävä yksin pyöräiltyjä kesäöitä. Hiljaisuus, nousevan auringon nukkumatti ja huoleton elo. "Tunge sitä paappaa, ooh!", "Transformers, tiditittidii" ja "Keisarin morsian nukkuu tiikerin päiväunta." Kuolemattomuuden arkistojen hoitaja Emppu täs hoi. Välillä aika tuntuu kuluvan liian nopeasti, mutta loppuviimein se kuluu just niin nopeasti kuin on kuluakseen. Pieneen aikaan vain mahtuu niin paljon.

Ja toisena päivänä siihen ei mahdu mitään.

Kävin tänään Nurmossa hakemassa Kefiirin papereita, kun nyt viimein rohkenin soittaa muuan romuautojen reaperille. Äiti kertoi naapurin Teijan kommentoineen autovaihdosta, että vaihtoi sitten Kefiirin Jugurttiin, ja vaikka äiti sinnikkäästi koittaa pitäytyä itseironisessa nimivalinnassaan Jaguarissa, on täysin kiistaton tosiasia, että autonsa on nyt oleva Jugurtti. Niinpä Ka'nkin nimi valkeni mulle vihdoin, täysin odottamatta ja turhia koreilematta. Siinä se oli. Täysin ilmeinen nimi, luonnollinen jatkumo ja maitoisa kolminaisuus: Kefiiri, Jugurtti ja Gefilus.

Lucius Gefilus, if you please.

Kiivaan, joskin pintapuolisen leivän täytteiden järjestystä käsitelleen sananvaihdon poikinut patonkiostokseni ja ruokalasta luotaantyöntänyt makkarakastikeen kuorruttama menu selittävät, miksi löydän itseni ruokatauolla autiutta lähentelevän toiminnanohjauslaboratorion huminasta. Turhautuma on väistämätön niin velvollisuuksiin kuin vapaaehtoisuuteenkin liittyvän aikaansaamattomuuden kutitellessa omaatuntoa, vaikka juuri .txt-muotoon konkretisoitunut to-do -lista käsittää vasta koulutyöt. Väittäisin kellotaulutietouteni olevan kuitenkin kiitettävää. Oonko vaan niin parantumaton lusmu, ettei oman itsensä aikatauluttaminen vaan yksinkertaisesti oo mulle mahdollista?

Sälekaihdinten välissä väijyvää fuusioreaktiota on sentään kiittäminen, että oon osoittanut yhtäkkisyydellään häkellyttävää tuotteliaisuutta piirtämisen ja maalaamisen saralla parin viime viikon aikana. Mitään julkaisukelpoista en oo vielä tehnyt, mut oman ilmaisun herättäminen talviunilta taitaa muutenkin hoitua parhaiten juuri päämäärättömällä tajunnanvirralla. Lisäksi näen jatkuvasti asioita, jotka haluan toistaa joko paperille tai photariin. Kirjoittaminenkin käy pahimpaan hätään, kun töhrintään soveltuvat luentomonisteetkin uupuvat. Kausiluontoinen inspiraatio. Lienee yleistä.

Oon ollut ihan valtavan ahdistunut, kun aika, energia ja tahto ovat lyöneet koko talven kaikkea muuta kuin kättä. Haluaisin tehdä niin paljon, mut kun en ennätä kaikkea, niin pahimmassa tapauksessa en oo tehnyt mitään. Tää ehdoton joko-tai -asenne kukistaa mut. Ryhdistäydyttyäni koulussa oon viisastumisen ohella uhrannut itseni hevosille, eikä tämä rätti ole jaksanut monimutkaistaa hyytävällä kartanollamme vietettyjen iltojensa kulkua nukkumista mahtipontisimmilla ohjelmanumeroilla. Niinpä kaikki on jäänyt. Tästä "kaikki tai ei mitään" -mentaliteetista johtuen oon ollut bloggaamatta, piirtämättä, opiskelematta ja välillä jopa syömättä. Ihan pirun järkevää valita noista kahdesta vaihtoehdosta se "ei mitään".

Useimmiten oon viisonut syyttävää sormea liiallisten ystävien sekä tämän planeetan pyörähdysnopeuden suuntaan. Kummallekaan en mahda mitään.

Sit mä keksin sen. Poistan mun pasianssit.

170309	tiistai 02:15	Tes La Rok - Hot Jam

Sysään vielä toistaiseksi suuren raportointitaakkani sivuun, mut oli vaan pakko tulla ilmoittamaan kuinka hyvää ruokaa söin tänään. Käytiin Juhon kanssa kiinalaisessa, enkä oo todellakaan koskaan ennen ollut niin täynnä kuin sen vierailun jälkeen. Fo real. Liikkuminen sattui, hengittäminen sattui, oleminen sattui. Kanakeittoa, uppopaistettuja jättikatkarapuja, lisää kanaa, chilihärkää ja uppopaistettua banaania kera jäätelön. Lienee ymmärrettävää, että mä vyöryin sieltä pois.

Otin sit niin ruhtinaalliset ruokapäikkärit, että joudun kukkuun vielä tähän aikaan Unshinen kiertuepaidan parissa. Mitäs lupasin taas liikoja.

Kun tekis niin kovin mieli tehdä just kaikkea muuta.

110309	keskiviikko 08:41	Pariisin Kevät - Meteoriitti

Heräsin tähän päivään huonon tenttimenestyksen pelon ja oman saamattomuuteni ajamina aamun vasta sarastaessa, ja nyt löydän hyhmäisestä luolastani hämyn lisäksi tunnin harvinaista ylimääräisyyttä. Samalla havahduin maaliskuuhun. Helmikuun hukkaaminen lienee seliteltävissä kolmella sen lopusta puuttuvilla päivillä, mutta maaliskuun teeman soisi kyllä olevan ryhdistäytyminen. En tiedä onko se lisääntyvä valo vai pullolleen ahdetun elon keinotekoinen taakka, mutta pitkästä aikaa mun tekee mieli tehdä jotain itselleni. Tässä tapauksessa viittaan kirjoittamiseen, tähän turhanpäiväiseen blogiin noin pahimpaan nälkään, mut ohessa on palannut myös innostus piirtämiseen. Onko tää nyt sit se inspiraatio.

Lisäksi Ville hienovaraisesti vaati mua kirjoittamaan tämän ajantasalle, "että tietäis mitä sitä on tullu tehtyä." Ymmärrän kyllä vastuunsiirron omilta muistijäljiltä mulle, sillä mihin muuhunkaan nää tekstit ois omiaan kuin nostalgiointiin. Siitä en tiedä saako tästä kukaan muu mitään irti kuin meidän jossain suhteessa ehkä sulkeutunut piiri, mutta julkaistakoon nyt kaikkien ruodittavaksi tää hulvaton elo edelleen, en mä voi enää kuudennen vuoden jo kuluessa lopettaakaan. Kyllä mäkin haluan muistaa hauskat hetket ja huonot jutut. Siksi tää onkin niin iso taakka. Kirottu blogi!

Muistan myös mananneeni itseaiheutettua työmäärää tätä samaa kanavaa pitkin menneisyydessäkin. Häilyvä masokismi?

Mut katoan taas harmaaseen kevääseen määrittelemättömäksi ja toivottavan lyhyeksi ajaksi. Nähtäväksi jää, koska vastaava aikaansaavuuden pilkahdus ottaa jälleen ylivallan. Enhän mä ehtinyt edes aloittaa. Kirjoitin lähinnä siitä, että haluaisin kirjoittaa. I fail, yet again.