HUHTIKUU 09

200409	maanantai 23:23	The Doors - Runnin' Blue

Lauantaina puolustelin perjantain jäätelökulhon, Jorman, Millan sekä Jason Bournen kanssa vietetyn leffauksen tuomaa säälittävyysstatusta heräämällä kuudelta kuskin ominaisuuteen määränpäänä hygieniapassikoulutus Ilmajoen opistolla. Mikke ja Henkka kärsivät kanssani kuuden tunnin naurettavaan O/V-testiin kulminoituneen turhautuman. Vaikka oon ikäni tuhahdellut kaikelle hygieniahössötykselle ja syönyt kotona vaikka lattialta, on tuon mikrobitykityksen jälkeen tullut kyl kuurattua ainakin kätensä kuiviksi ja suhtauduttua varauksella yleisiin keittiöihin. Listeria, bacillus cereus ja botulismi suorastaan sysäsivät meidät tiedostavan extreme-ruokailun maailmaan, kun altistimme ahnaat suumme ruokatauolla hampurilaisille. Oon kyllä vakaasti sitä mieltä, että mun rautainen vastustuskyky juontuu yksinomaan tallissa möyrimisestä. En mieti koskaan mitään bakteereja, ja sairastan korkeintaan kahdesti vuodessa.

En kyl silti haluisi tietää mitä ruokatehtaissa ja ruokaloissa tapahtuu. Tää liiallisen tietämisen tunne on mulle ihan uutta, kun en oo ollut nurmolaisuudestani huolimatta koskaan Atrialla töissä. Nyt tiiän. Arvon luennoitsija näytti tahattomassa retrohenkisyydessään hieman huvittavia, mutta silti eittämättömän informatiivisia opetusfilmejä. Onneksi en juuri syö eineksiä (kun ei oo varaa syödä muutenkaan).

Lauantai-illan ryhdistäytyminen karkoitti myös elämättömyyden tuntemukset, kun suunnattiin Jorman, Jaakon, Nikon ja Tiinan kanssa Pojanluomalla tapahtuneen alkuillan viihtymisen jälkeen Onnelaan. Suoritin onnellisen jälleennäkemisen Mintun kanssa, ahdistuin lasinsiruista, vastaanotin äärimmäisen epäoriginellin Salkkarien takkutukkaa käsitelleen iskurepliikin sekä isoveljenomaista murinaa aiheuttaneen pusun. Tein kuulemma väärin jätettyäni reagoimatta kyseiseen huomionosoitukseen kiljumisella. En vaan ehtinyt. Oon vaan hidas.

Sunnuntai muodostui tyttöjen illaksi Tommilla ja Jennillä äärimmäisen onnellisen sunnuntai-Piikin täytettyä mahan. Maailma oli kaatua kun koluttiin Seinäjoen vuokraamot Titanicin toivossa turhaan, mutta onni oli internet ja saimme kuin saimmekin nyyhkymme. Millakin ehti lasten vahtimiselta ottamaan osaa pyjamattomiin pyjamabileisiimme. Tommi nukahti ennen kuin ensimmäinen puolituntinen oli täynnä, mutta muut tais jaksaa koko urakan. Kissat peitti meitä parhaansa mukaan, ja mä kurisin paremman puutteessa sohvan takaa nostamani Lymyn turkkiin. Olin kyl ihan häpeilemättömän Nainen, koska vaikken Titanicista niin myönnä perustavani ja katsottiin kyseinen kolmetuntinen lähinnä siksi että se on niin käsite, muodostin jopa jokusen kyyneleen! Ha! Onneksi oli Lymy kyljessä, Rölli tukassa ja Disakin tarjoamassa osia ehtymättömästä rakkaudestaan.

Ikävöin Helsinkiä. Kenties kohtaan sen torstaina.

Tän viikon alku ahdisti kyllä tosi pahasti, kun viimeksi olin koulussa näyttäytynyt puolitoista viikkoa sitten. Pidennetty pääsiäisloma ja maksimoitu lusmuilu vs. arki. 9:10 metsästetyt Faith No More -liput sentään pehmensivät tätä pudotusta. Kesän kulujen kattamisen todennäköinen mahdottomuus mitätöityy Mike Pattonilla. Sen täytyy.

170409	perjantai 18:46	Kingston Wall - Istwan

Katsoin tänään aamutallista toivuttuani The Day After Tomorrowin, ja vaikka elokuva kaikessa ylilyövyydessään olikin kehno mulle aina niin mieluisista post-apokalyptisistä teemoistaan huolimatta, onnistui se naurattamaan mua ajettuani hieman myöhemmin ottamaan hevosia sisälle. Tuli rakeita. Outojen sääilmiöiden päivä.

Avattiin pääsiäisloman viimeisillä hetkillä grillikausi Tommin porukoiden asunnolla auringon ajamina. Elän kaikista mahdollisista loskaryöpyistä piittaamatta nyt siis sitkeästi kesää. Sen tuloa vielä alleviivaa tää mun viime aikojen suorastaan eksessiivinen Kingston Wall -kulutukseni. Maneesissa tuoksuu lämpimältä. Aurinkolasit on roudattu hyllystä autoon. Ootan innolla ensimmäistä hämähäkkiä.

Eiku, olihan kartanolla yks jo tammikuussa.

Kesän lisäksi tuo maanantaigrillaus palautti myös syömisen takaisin mun elämään. Vietettyäni pääsiäislauantain Amorphiksen ja Unshinen Rytmikorjaamo-keikkojen kuvaamisen sijaan nesteetöntä sappinestettä oksentaen, oli käristemuotoon pursutetun ja sinapilla hunnutetun ravinnon nauttiminen suorastaan mallikas suoritus ja kokemuksena jopa eksoottinen edellisen ravinnonpalan livuttua ruokatorveni läpi perjantaina. Norovirus ja pakotettu paasto mullistivat mun aistimaailman. Yhtenä hetkenä kartanomme suurinta posliiniesinettä halatessa yökkiminen on euforiaa ylenannon odotuksen tuoman tuskan rinnalla, toisena en saa ajatuksia irti makuaistin tyydyttämisestä. Mahalaukkuni koko rajoittaa mua. Mitä rituaaleja ihminen onkaan luonut syömisen kaltaisen välttämättömyyden ympärille, mikä kulttuurien kirjo! Mitä kaikkia makunautintoja mä voinkaan kokea! Oon onnellinen, että mulla on näin sairas, suorastaan fanaattinen suhtautuminen ruokaan.

Syöminen. Kivaa.

Kärsin, kun mulla ei oikeesti oo varaa syödä. Onneksi 20 kilometrin säteellä sijaitsee sekä äiti että mumma, molemmat vielä samalla suunnalla.

Tänään tuntuu siltä, että musta on tullut ihan armottoman tylsä ihminen. Syytän rahattomuutta ja... okei, syytän rahattomuutta. Oon viettänyt niin monta selvää iltaa muiden baaritiskillä ramppaamista seuraten, että mikä tahansa juottola tuntuu viimeseltä paikalta maailmassa. Tai no ehkä Warttiin hyvällä seuralla, tai kenties kohta terassille näiden raesäiden väistyttyä. Miksei voi vaan olla rehellisesti nysvä ja hautautua sohvan sisään hyvällä omallatunnolla? Tiiän tasan, että viimeistään yheltätoista tulee tylsyysmorkkis. Olemassaolon turhuus -morkkis. Kaikki muut on jossain pitämässä hauskaa -morkkis. Tosin Jorma koomaa sohvalla paraikaa. Millassakin vois olla toivoa. Ehkä mä saan koti-illan JA seuraa? En joutuisi vellomaan itsesäälissä, enkä ees selittelemään ontuvasti tätä epäsosiaalisuuspuuskaa. Itselleni. Vähänkö teen elämäni vaikeaksi.

Nauhaus sai kannatusta. Haen tuuletusannokseni vuokraamosta. Voitto.