MAALISKUU 08 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Mä raadan, mä raadan, ja mua vaivaa kun en ehdi purkamaan tänne kunnolla! Pääsiäinen oli mitä mainioin. Tämä viikko on ollut piirtämisentäyteinen. Ens viikolla Helsinki. Oon yllättänyt itseni aikaansaavudellani; en oo kokenut mainittavaa tarvetta pitää mitään mahdotonta tahtiakaan yllä. Mitä nyt nukkumisesta ja koulunkäynnistä pitänyt vähän luistaa, mutta ne onkin niin vähäpätöisiä asioita ettei niistä tarvitse kantaa huolta. Huomenaamulla on tosin pakko käydä näyttäytymässä ruotsintunnilla kun en kerran ens viikolla sulostuta läsnäolollani lainkaan. Mut mä en ressaa! Ei tuu mahahaavaa! Mä vaan teen ja mä saan aikaan. Häkellyttävää. Huomasin myös, että mulla on aavistuksen verran enemmän aikaa kuin luulin. Mutta vain aavistus. Jatkan taas.
Tänään oon panikoinut ja hihitellyt. Viikko aikaa! Kyl mä ehdin! Eilen sain ruoskittua itseni aloittamaan, ja nyt mulla on toteuttamiskelpoinen Suunnitelma. Loppu soljunee panikoinnin lomassa omalla painollaan. Skippasin tänään koulun kun aattelin omistautua vähän. Ens viikkokin alkaa pikkuhiljaa näyttämään häkellyttävän paljon vapaalta.
Äääääpaniikkipaniikki!
Otin lauantaina Joupista poikain pehmokalan lainaan unikaveriksi, ja se osoittautui siinä hommassa ihan kelvolliseksi. Ville lupasi että saan lainata sitä koko viikon, ettei tarvi nukkua yksin. Vielä kun vaan oikeasti ehtisi nukkumaan. Saan paraikaa mahahaavaa ennakkotehtävistä.
Perjantaina ois ollut varsin jees osata olla monessa paikassa yhtäaikaisesti. Vaihtoehtoina oli Smokesuit-keikka Wartissa jonka missaamisesta paitamyyjänä toiminut Niko lupasi läksyttää mua selkäsaunalla, luokkakavereiden kanssa niiden yksien lomassa keilaaminen ja vielä Eissin ja Annikan jazzeilut katsottuaan baariin suuntaavat Jaakko ja Ville. Koitin parsia nämä kaikki yhteen valitsemalla keilat, joiden luota suunnittelin päätyväni Wartin hämyyn ja kenties törmääväni poikiin myöhemmin. Hohtavia keiloja siis jälleen. Olin auttamattoman myöhässä, mutta ehdin kuitenkin kyllin hyvin lokkeilemaan vuoroja välistä. Santtu pääsi hyötymään mun keilaustaktiikan toimivuudesta; ei saa tähdätä keiloihin, niin osuu taatusti. Lisäksi humalatilan voimakkuus on suoraan verrannollinen kumoutuviin keiloihin. Henkka oli aivan liian hyvä, ja suunnittelimmekin Santun, Miken ja Mariuksen kanssa pienimuotoisen hämäysoperaation toteuttamista: keilapallolla jalka poikki, sitten raiskaus ja tappo. Meillä tosin taisi olla erimielisyyttä hämäyksen perusperiaatteista – kumpi ensin, tappo vai raiskaus? Pitääkö raiskattavan sätkiä vai ei? Tuli aika. Kävellen keskustaan. Muut kaikkosivat Karmaan, itse lähdin torin poikki koittamaan onneani elävän musiikin suhteen. Hymyilin yksin tekstiviestille Wartin jonossa Smokesuitin jo aloitellessa. Kotvan kuluttua Jaakko ja Ville huutelivat jo varsin mittavana käärmeilevän letkan hänniltä, että Palaveri vois olla ulkona värjöttelyä mieluisampi vaihtoehto. Palaverissa tuli sotkettua ja herätettyä pahennusta, mutten tunne olevani velvoitettu välittämään. "Give me sugar. In water. More." Muuan pariskunta loi meihin niin myrkyllisiä katseita ja lähtökuopistaan vielä sanoja, että tahdikas purskahtaminen oli aika lähellä. Hillitsin. Ville heitti itsensä ulos ja etsiydyttiin lopulta sinne Warttiin. Harjoittelin Nikon avulla kurkipotkua, jouduin selätetyksi ja sain kuhmun, ilmaista viinaa sekä ostaa Nikolta paidan. Sovin lähteväni Mintun kanssa vapaaehtoistöihin Afrikkaan, mutta sen sijaan lähdimme Onnelaan. Onnelasta löytyneet luokkakaverit pitivät rokkipuolta pystyssä, ja Mintun lähdettyä turisin siinä porukassa loppuillan. Valomerkin hätisteltyä haahuilin torin kautta Villen ja Jaakon sekä kahden tytön mukaani koukaten ABC:lle, josta takseiltiin Jouppiin. Joupissa oli hyvin epämääräisen pienimuotoiset jatkot. Syötiin, sotkettiin, poltettiin laskuja mikrossa ja mentiin maate. Suhteellisen rauhallista. Aamulla ei ollut edes mikään kovin heikko olo, mitä nyt selkä vihoitteli kun olin nukkunut jossain merimiessolmussa. Väsyttikin vähän. Tyttöjen lähdettyä käynnisteltiin varsin tavanomaista jumituspäivää kuolaten ja Musacornereita katsoen. Lueskelin puhelimeni rekisteröimää modulaatiosukkailua ja hymyilin lisää. Riku liittyi seuraan ja lähdettiin syömään, josta painuttiin Jaakon kotiinviemisen jälkeen tänne kenaamaan Renin, Stimpyn ja Villen vaatimien Salkkareiden viihdytettäviksi. Pian kuolemanpelkojumppa. Odotan Rikua ja Villeä palaaviksi, lupasivat hakea.
...niin tosiaan, elämättömyys on taas vahvassa nousussa; ostin Anarchy Onlineen kuukauden peliaikaa. Enpä ois uskonut että tuotakin peliä tulis joskus ikävä, mutta sillä kämäisyydellä on ihan kiistatta oma viehätyksensä. Toki silläkin oli osuutensa, että Funcom tulee päivittämään grafiikkaenginen. Uujea. Koitan vähän tasapainottaa yhtäkkisen ekstranörtteilyn horjuttamaa juoppouttani lähtemällä tänään yhdelle luokkakavereiden kanssa. "Yks semmonen!"
Hei tää oli se päivä kun mä menin aikasin maate.
En oo koskaan vältellyt mitään yhtälaisella järkähtämättömyydellä, kuin laitteistot ja varusohjelmistot -tenttiin valmistautumista eilen. Olin aikaansaava keikkajulisteen saralla, järjestin pöytäni ja kävin Eevillä istumassa Eevin, Juhon, Mion ja Mörön kanssa kahden teekupillisen verran. Nukkumaan menin kolmelta, muttei sillä mitään tekemistä tentin kanssa kyllä ollut. Vähän hirvitti siinä aamulla luokkaan zombeillessani, mutta oishan mun pitänyt tietää että tuokin kurssi oli aiempien tavoin täysin läpihuutojuttu. Ja yhdelläkään luennolla en käynyt. Nyt on kesä! Mun huoneessa oli yökkönen! Kukkia ja mummoja! Hei lyökää joku mua tiilellä päähän, mun olo on aivan liian gay. Eevi ei suostunut. Mörköindustrial ei auta. Nukkuminenkin on tylsää. Mikä neuvoksi? Curiosity says (23:36): liikaa vaivaa. lyö itse.
Mä mihinkään tenttiin eilen lukenut, saati lähtenyt tallille lukemisen jäätyä aamulle. Tottahan mä kertasin kaiken alle tunnissa, ja näinpä oon ihan turhaan näin aikasin jalkeilla. Piru, painun takas maate, kyl mä läpi meen rytisten. Ärrärr.
Jos oisin hyvä asioiden aloittamisessa, voisin tälläkin hetkellä lojua levollisin mielin sohvalla huomisesta laskentatoimen tentistä ressaamisen sijaan. Kirjanpitoa! En oo tämän elämän aikana törmännyt mihinkään yhtä kuivaan! Kävin jo pakoilemassa kassoja ja myyntisaamisia tallilla, ja hevosten saatua iltaruokansa oon jälleen toimetonna. Thus I blog. Ja katson toisella silmällä Top Gearia. Ei nyt yhtään kyl hotsittais tää arki. Jätin vähän lomavaihteen päälle, ja oisin kepeesti voinut jatkaa viikonloppua vielä vaikka sopivasti toisen hiihtolomallisen verran. Oli vallan siistiä viettää vapaa ihan vaan kotoisasti Seinäjoella rellestäen, mikä toimi erinomaisena vastapainona matkailulle. Kiva olla kotonakin välillä. Perjantain levottomien matikantuntien ja julisteen viimeistelyn uuvuttamana ottamieni päiväunien jälkeen suuntasin Jouppiin, jossa baariinlähtöä suunnittelemassa könöttivät Ville, Teemu, Jaakko ja Jarkko. YouTube viihdytti, pelattiin Mashedia ja joo, oli kaikenlaasta! Joo-o! Kuunteluttivat mulla levyllisen näytteitä ja penäsivät kommentteja, ja siitähän meteli nousi kun en suostunut myöntämään että oisivat maailman paras bändi. Jorma ja Milla saapuivat myös paikalle. Huuto yltyi. Päädyttiin yhteistuumin siihen, että ovat mun mielestä maailman toiseksi paras bändi. Jorma totesi vähän katkerana, että mä oon sitten maailman toiseksi paras graafikko. Seurasi kävelyretki kohti kaupungin vilskettä ja Wartin hämyä. Venäläinen vodka ei pitänyt minusta, mutta lähti kaikeksi onneksi omille teilleen ennen kellarikerrokseen laskeutumista. Kellarissa soitti Shade Empire, jonka keikasta mulle ei jäänyt muuta mieleen kuin että meno oli kova ja Machine Headin Davidian-coveri taittui kovin riehakkaasti. Elävän musiikin vaiettua oon kiskonut päähäni tuuban ja lähtenyt Teemun, Jorman ja Millan vanavedessä Karmaan. Karmassa oli toimittelua, kattoon kiipeilyä, kovaa yritystä näyttää mahdollisimman typerältä tanssilattialla. Ja kielikuvat ja Teemu. Valomerkki hätisti lopulta. Matka ABC:lle oli maailman pisin. Onnelan liepeiltä mukaan tarttuneet Ville ja Jaakko herättivät mutkikkaan reitin varrella varmasti niin hilpeyttä kuin närkästystäkin, mutta vammoitta selvittiin ostoksille asti. Kolajuoma ja pizza näytti rakkaudelta. Rasva ja suola, nuo humalan nektarit! Turpaan ei tullut edes ABC:n pihassa huutelun ja riekkumisen jälkeen. Juopon tuurilla hautaan asti. Ja öö. Melkein sanoin tähän että oho, mutta ei se kyllä loppuviimein oo mikään järin oikeutettu reaktio. Mut tää virne alkaa pikkuhiljaa tympimään. Kasvolihaksiini koskee. Lauantaipäivä tais olla jo pitkällä, kun Riku, Ville ja Jaakko noukki mut ja Teemun tappamaan väsynyttä aikaa. Ville meni reenaamaan, me muut mentiin sinkoilemaan ympäri kylää tekemistä miettien. Prismassa tapahtui mahtava vastuunsiirto Jaakolle kun metsästivät Rikun kanssa jäähilejuomaa, jollaista joskus vuosia sitten silloisesta Kardemummasta sai. Jaakko kysyy hileitä, saa kysyvän katseen myyjältä, koittaa saada selkänsä kääntävältä Rikulta apua ja joutuu myyjän nolaamaksi. "Niin siis semmosta jäähilejuomaa..." "Niin mitä?!" Onni oli kuitenkin myötä ja jäähilejuomaa löytyi uimahallilta, mutta poikien pettymys oli karvas kun mokoma virvoke olikin niin imelää että se pisti irvistämään. Itse sain naistenpäiväpehmiksen jota en jaksanut kokonaan. Joku sai kuningasidean ja mentiin varaamaan kaksi keilarataa illaksi. Hienoa. Ilta oli ennen baariinlähtöä silkkaa urheilua. Tuskallinen bodypump vei jalat alta siinä seiskalta, mutta väsymys oli tiessään. Keilaaminen sujui kuitenkin yllättävän sutjakkaasti, enkä edes onnistunut lähettämään palloa kertaakaan taaksepäin. Olin jopa voittaa, mut sit Jarkko meni ja vei täpärästi. Lonkero maistui ja keilat hohteli nätisti. Aika loppui kesken. Wartti tarjosi Tuvalun. Tuvalu-tietämykseni rajoittui yhteen pari vuotta vanhaan biisiin, ja orkesteri onnistui yllättävään kovin positiivisesti. Oli ilo katsoa. Ville julisti että mä oon jumalten yläpuolella, jee. Mintulle kerättiin kolehti jotta tyttö pääsi ryyppäämään, jee. Latistaja pisti viestiä että jos oon hyppööllä niin pitää tulla moikkaamaan Duuniin, jee. Sinne siis. Koin moninaisia pettymyksen tuntemuksia, kun olin 3½ kuukautta myöhässä erityislaatuisella hartaudella keräämineni juomalippuineni. Näin yllättäen Katia hyvin ohimennen ehtimättä suurempia toimittelemaan, mikä oli toki kovin sääli. Näin tosiaan niitä nurmolaisiakin ja siinä seurassa taisin jopa ehättää syventymään toimittelun saloihin. Muistelisin ruotineeni jotain ihmisperseaiheista. Sit grillin kautta kaatuillen Teemulle, jee. Sunnuntai oli hyvä sunnuntai. Joupissa oli sotkettu antaumuksellisesti, ja juttuja kuunnellessa vähän harmitti että oli jäänyt paitsi. No, tuleehan näitä. Koitti autoilu pienten mutkien kautta Hyllykalliolle katsomaan muiden vetistä jääkiekko-ottelua. Itse skippasin luistinten ja mailan uupuessa. Loskaa ja märkiä sukkia riitti. Maailman ankeinta, mutta ehkä juuri siksi niin hauskaa. Sulaa oli varmasti enemmän kuin jäätä. Pinta aaltoili vennon tuulenvireen kuiskutellessa. Siirryttiin kuivien vaatteiden haalinnan jälkeen Rikulle, jossa sauna lämpeni ja veri palasi raajoihin. Rollsin antimien avustuksella elämäkin voitti jälleen. Teemu hylkäsi meidät, me muut jatkettiin sunnuntaiolon loitollapitoa elämöimällä Rikulla yöhön asti. Oltiin piilosta ja sokkoa, tämmöstä mitä nyt aikuiset ihmiset yleensä tapaa sunnuntai-iltaisin tehdä. Lojuttiin ja istuttiin, katottiin kuvia ja öristiin. Keksittiin toinen toistaan oudompia sääntöjä korttipeleille. Homma huipentui siten, että karsinnassa piti juoda puoli litraa vettä, sitten hypätä penkin yli etsimään yhteen huoneeseen piilotettua korttipakkaa, sen löydettyään hypätä takaisin ja järjestää pakan kortit suuruusjärjestykseen. Mestaruusottelussa piti syödä kaksi jumalatonta porkkanaa. Meillä oli Jaakon kanssa eeppinen taisto ensimmäisestä sijasta, mutta Jaakko voitti syömislahjoillaan ylivoimaisesti. Mä en nyt saavuttanut tällä muuta kuin sen, etten enää ikinä syö porkkanaa. Tehtiin vielä tosi pikainen lyhytelokuva epäonnistuneen metsurin tiestä DJ:ksi. Ei siitä sen enempää. Nyt kyllä lienee pakko lukea edes vähän, kun en aamulla ennätä. Lukujärjestys näet suo mulle ensimmäisen aamutallin viikkoihin. Ah autuus.
Mitae?
Mun on niin ikävä Zakopaneen! Ihmiset laittaa Facebookiin jatkuvalla syötöllä uutta kuvamateriaalia EIKÄ SE AUTA YHTÄÄN. Zakopane, Krakow, Zubrówka! Puolentoista viikon juhlinnan palkka oli armoton kuumeilu, mut nyt alkaa ilmeisesti elimistö olemaan taas voimissaan. Onneksi sairastin nyt enkä matkalla, sillä henkeni oisin heittänyt ihan vapaaehtoisesti jos sen vuorokauden bussimatkan ois joutunut viettämään kuumeessa. Tajuton työnpaljous iski tottakai myös tähän samaan väliin, joten oon kirjotellut koulutöihin jotain todella mielenkiintoisia houreiluja; ainakin verkkokurssin foorumipostaus meni niin värikkään itseironiseksi väläyttelyksi että hymyilyttää. Poikain keikkajulisteenkin teko kyllin rockahtavaksi osoittautui käsittämättömän haasteelliseksi, kun oisin ihan välttämättä tahtonut lätkiä liekkien sekaan pinkkejä funkraitoja. Säästyivät kuitenkin moisilta, ja tais siitä lopulta tulla jopa ihan vakuuttava. Kaikken uskomattominta tässä viikossa taitaa olla ohjelmoinnin tentti ja siitä saatu kaunis 3. Mitä? En tehnyt yhtään ainutta kertaa mitään kurssin eteen, ja osasin silti koodata tentin kaksi tehtävää täysin toimiviksi. Lukematta ja kuumehoureissa, kolmonen. Win! Kertoo taas mun opiskelija-alkoholismista jotain, kun englanninryhmämme tsekkiläinen vaihto-opiskelija osasi kääntyä juuri mun puoleeni miettiessään Seinäjoen baareja. Keskusteltiin hyvä tovi suomalaisesta juomakulttuurista, ja mä koitin sanoa että mä en oo kyllä kovin hyvä esimerkki suomalaisista kun mä juon ihan oikeesti liikaa.
"Osaatko sanoa montako juot yleensä baari-illan aikana?" Mistä tulikin mieleeni, tänään hyppöölle! Jee!
Olipa mahtavin 10 päivän rupeama ikinä. Mulla on ihan tajuton määrä kirjotettavaa, satoja kuvia ja kaikin puolin hyvä mieli, mut nyt ei pysty. Vähän meinaa heikottaa ja päässä vaan pyörii, joten reissua on ihan mahdoton jäsennellä järkevään muotoon. Tänään en tee mitään. Tänään on vielä loma.
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| → kurja.org/bleog |