Pääsiäiseni on kulunut eräältä kantilta teemaan sopien kärsimyksen merkeissä. Yläselän lihakset nurisee hieman tervettä kipua edelleen, vaikka niitä ruoskineesta bodycombat-kokemuksesta onkin jo kolme päivää. Marjo tarvitsi koekaniineja, joten intoa puhkuen koottiin musta, Villestä, Jussista, Jaakosta, Mailiksesta ja muuan tuntemattomasta kuolemanpelon varistanut porukka. Ladyline oli kiinni pääsiäisloman, joten saatiin jumpata ilman muiden häiritsevää läsnäoloa, ja pojatkin pääs vailla tarvetta muotojensa vääristelyyn.

Paikka oli vallan ihastuttava tuliterine laitteineen ja tiloineen. Siellä oli hierovia tuolejakin! Tosin tuolin tarrattua pohkeista jämäkällä otteella samalla pakaroitani lähestyen mielessä välähti väistämättä epäilys, et raiskatako tää tuoli mut nyt aikoo. Osoittautui se sit kuitenkin aikeiltaan ihan kunnialliseksi. Sit mitattiin tosi käsittämättömällä totuuslaitteella rasvaprosenttimme, mikä oli kyl avartavaa. Oon aina halunnut tietää! Kristallipallo kertoi, että mulla on asiat hyvin. Itse bodycombat oli hauskaa, ja oli ilo huomata et kunto kesti suhteellisen tasaisesti koko tunnin, mitä nyt punnertaminen oli aavistuksen nujertavaa. Mut ainahan se on. Kaiken kaikkiaan tää poikkeuksellisen urheilullinen kokemus ja siitä selviäminen todistivat mulle sen, etten oo roudannut sitä paskaa kärrykaupalla lantalaan turhaan.

Suorittamisen määrä ja tästä aiheutunut loputtoman hyvyyden tunne vaativat vaa'alle vastapainoa, joka muodostui tuona samana perjantai-iltana kulinaristisista nautinnoista ja ihmisten ilmoille lähtemisestä. Käärittiin Teemun kera jauhelihat, aurajuustot ja sipulit kaaliin, ja näistä elementeistä muodostui ens alkuun hieman hapuilleesta käärimistaktiikasta huolimatta ihan oikeita kaalikääryleitä. Valmistusprosessia ei helpottanut paistuvan sipulin tuoksun lietsoma kurninta, mut kolmen tunnin käärinnän, kääntelyn ja kostuttelun jälkeen meillä oli kuin olikin Ateria. Kääryleet viinin saattelemana napaan ja suunta Palaveriin.

Ilta oli yksioikoisen hyvä. Liikkeellä oli loman Pohjanmaalle houkuttamina odotettava määrä tuttuja. Villekin eksyytyi toisin vakuutteluistaan huolimatta baariin, samoin Jaakko, joskin selväpäisessä muodossa. Nikokin päivysti heti ovenpielessä. Myös Silja oli liikekannalla ystävineen, ja kaikkien näiden osasten tiet kohtasivat Palaverissa. Universaali risteymä. Mahdottoman mukava kohtaaminen tapahtui myös Nikkilän kanssa, jota en oo nähnyt vuosiin. Monipuolinen jauhanta täytti loppuiltani. Tulin hyvälle tuulelle. Ilta poiki myös maalausduunin, josta uskallan väittää olevani äärimmäisen innoissani.

Mumman pääsiäispäivällinen teki mut immuuniksi itseaiheutetulle heikotukselle, joka uhkaili mua jostain nurkan takaa avatessani silmät uuteen aamuun. Noora selosti seikkailuistaan skottiteillä ja tehosti entisestään tulevan elokuisen reilireissun aiheuttamaa matkakuumetta. Polte kasvaa matkakassan mukana. Koko läntinen Eurooppa varautukoon tähän intoon.

Vietettiin upeasti hukkaanheitetty sunnuntai Teemun, Jaakon ja Villen kanssa metsästäen mun valokuvauskurssia varten uskomattoman häikäiseviä laukauksia. Onneksi tehtävänannon, 'ilmassa', löyhyys antoi tiettyjä tulkinnanvapauksia aiheen suhteen. Kolmen tunnin ympäri sumuisen harmaata kylää liihottelu tarjosi pari uutta ulottuvuutta junanradan huoltotien muodossa, lumenlähdön paljastamia neuvostoviboja sekä lattialle putoilevien ruuvien kalinaa, ja huipentui lopulta Tanskussa pressun päällä suoritettuun ketarat ojossa pönöttämiseen. Sain laukaukseni.

Tänään oon vaan potenut ähkyä. Söin eilen ihan uskomattomia määriä, ja hämmästelen vieläkin tilavuuttani. Toisaalta aamutalli, kuvausreissu, sauna ja Huuliharppukostaja muodostavat energiaa edellyttävän yhtälön, joskin tällä kertaa kyse tais olla syömisen ilosta. Onneksi kampesin itseni siivilöimään hevosenkakkaa myös tänä aamuna, muuten tää olo ei varmaan normalisoituis koskaan. Pitäis koota itsensä entistä ehommaksi ennen Palaverin maanantaitriviaa.

310310	keskiviikko 15:16	Godspeed You! Black Emperor - Storm

Mun mieli alkaa olla varsin korkealla, kun kevään tuloa ovat alleviivanneet tänään älyttömän, viikkoja mun eloa raskauttaneen koulutehtäväläjän päihittäminen (oon kirjoittanut jopa proosaa, mikä on varsin poikkeuksellista), lätäköt (äiti oli tehnyt pihakiveykselleen pitkospuut, jotta paisumukselta pääsee kulkemaan), lurut sekä, mikä parasta, Jalasjärventien pehmiskoju! Pehmis ei oo ainoastaan kevättä, vaan enteilee jopa kesää! Mulla on kotimatkan houkutuksia siis jäljellä päivälleen kaks kuukautta, ennen ku Pojanluoma jää meijerin asuttamisen osalta taa.

Huomionarvoisena saavutuksena mainittakoon, että päihitin megalomaanisen oksennustaudin. Oon vieläkin ihan mahdottoman riutunut, vaikka ruuan näennäinen tarve lisääntyi sen tyhjentäytymisen jälkeen ainakin kaksinkertaiseksi, luultavasti silkasta pystymisen ilosta. Mulla on nyt samanlainen olo kuin silloin, kun reilu viikko sitten sain osakseni ensimmäisen ruokahalun häivähdyksen kolmeen vuorokauteen. Mieli kuin kovempiakin psykedeelejä nauttineella, hymyilen vaan enkä tiedä miten päin ois. Kärpäset pörrää ja linnut laulaa, helvetti, olo ja autuus! Rakkautta, kukkia, kissanpentuja, purr!

Opinahjoni tarjoamien rasitteiden aikaansaamasta ajanpuutteesta huolimatta oon ehtinyt jopa lojumaan ja tarjoamaan itselleni mieluisiakin virikkeitä. Sain viimein Irvingin Kaikki isäni hotellit päätökseen, ja voin kyl sanoa nauttineeni siitä valtavasti. Oon iloinen, että annoin sille mahdollisuuden, vaikka se jostain syystä tuntuikin ihan tavattoman joutavalta tapahtumakulkujen latelulta alkumetreillään. Hahmot oli ihan mahdottoman viehättäviä ja käänteetkin loppuviimein viihdyttäviä, kunhan vain pääsin Irvingin kerrontaan sisälle. Tahtoisin kovasti alottaa samojen kansien sisälle ahdettua Garpin maailmaa, mutten kyl mielelläni tarttuisi tohon kiloiseen möhkäleeseen enää ikinä. Iltalukeminen ja lihastreeni ei oo mikään kovin houkutteleva yhdistelmä. Miksei hyödyllinen, toisaalta.

Käytiin myös Jennin ja Tommin kera katsomassa Burtonin Liisa Ihmemaassa. Se oli kiistattomasta visuaalisesta herkullisuudestaan huolimatta auttamattoman tyhjänpäiväinen, harmittaa myöntää. Yritin olla muodostamatta mitään ennakkokäsityksiä ennen näkemistä, mutta väistämättä halusin leffaan ihastua. Siispä petyin.

Ehkä koulunpenkki vähän lyttää mun mieltä alemmas, kun eihän tällainen onnenliihotus sovi alkuunkaan. Sääli, että AV-tuotanto on oikeasti välillä jopa mielenkiintoista. Oikeestihan mun ois pitänyt olla koulussa jo yheltä, mut supistin eilisestä hajamielisyydestäni johtuen päiväni rehelliseksi iltaopiskeluksi. Oonpa perseestä.

Pohdin myös, oisko mun syytä sysätä mun sosiaalista elämää yleisesti hyväksyttävämpään suuntaan tänään. Oonhan sentään käynyt viimeisenä kolmena viikkona baarissa kahdesti, joka on ihan käsittämättömän usein. Näistä käynneistä toki puolet koin nautintoaineitta, mutta se nyt on sivuseikka, pääasia että mä oon ylipäätään ollut jossain. Tänään ois mahdollisuus olemiselle Minibaarissa Annikan tarjotessa hyviä ääniä mikrofonin välityksellä.

130310	lauantai 21:00	Deicide - The Lord's Sedition

Optimismia Pojanluomalla.

130310	lauantai 13:35	Amorphis - Leaves Scar

Oon viettänyt varsinaisen aktiiviviikon venyttyäni tenttiviikosta tallin kautta jopa ihan oikeisiin töihin. Lupasin lomittaa Sailaa mopinvarressa suoden hälle ensimmäisen talvilomaviikon 8 vuoteen, ja moppaaminen on mennyt jopa kohtuullisen kivuttomasti kun on vaan varannut kyllin kattavan ipodillisen musiikkia. Oon toimitellut aivan uskomattoman mukavia mummoille rappusiivouksissa ja naureskellut keski-ikäisten miesten tissikalentereille liiketilojen vessoissa. Siivoustyö ei välttämättä oo maailman hehkeintä, mut kyl se menee näin väliaikaisratkaisuna.

Suurin pointti tässä on siis tietenkin se, että oon äärimmäisen onnellinen rahasta! Saan maksettua tän kuun laskut ja kenties ostettua jotain ylimääräistäkin, vaikka oon tahtomattani sirotellut rahojani velallisille ja persaukisille tuttavilleni. Ostin rehellisen työntekoni kunniaksi jopa Teemulle varkain ohimenneen maailman epämääräisimmän vuosipäivän kunniaksi kauhan. (Se oikeesti halusi kauhan.) Teemulta sain kummallisimman koskaan omistamani vaatekappaleen, joka näyttää mustasta verkkokankaasta parsitulta säkiltä. (Oikeesti halusin sen.) Jollain oudolla tasolla se viehätti mua.

Toi auringonpaiste alkaa viimeistellä mun kesäfiilistäin. Ei ainoastaan se, että se lämmittää jo porottaessaan, mut myös se teki osansa, kun koko meidän ulkorakennusta peittänyt lumivaippa päätti humahtaa kerralla alas repien mukanaan sitä tähän viikkoon saakka uskollisesti kannatelleen lumistopparin. Onneksi oltiin opetettu yhteistuumin Jorman kanssa itsemme parkkeeraamaan kahta metriä totuttua taaemmas jo joulukuussa, sillä tän katollisen laskeutumisen tuhovoima oli nyt täysin senteistä kiinni. Kinokseen jäi Ka'n hymyilevän naaman luminen muotti, valmiina valoksiin, kuvauksellisin kuunaan, kun pääsin viimein esiinkaivuun vaatineen lämmitysjohdon irroittamisen jälkeen peruuttamaan. Jotta kevään illuusio ois valmis, oli mun tottakai jäätävä Kaineni sutimaan keskelle Sipsin lossakkoista pihaa perjantaina nakatessani Teemua keikkareissulle, ja oisin myöhästynyt tentistä jos ei miehinen työntövoima ois saattanut mua takaisin matkaan. Ehkä tää lumi sittenkin sulaa vielä joskus.

Tää päivä olkoon virallinen päätös tälle aktiivisuudelle. Ihan komia päätös onkin, oonhan sentään käynyt tänään jo aamutallissa, kokannut maittavuuksia ja käynyt moppaamassa viimeisenkin paikan. Kohta aattelin lähtee katsomaan Veikon valmennusta Sannan ja Taminan mukaan, etten vahingossakaan pääse lojumaan jouten.

Ja koska oon aivan loputtoman ylpeä viimeviikkoisesta valkosuklaabanaanikakusta, postaan siitä kuvan. Oli hyvää, vaikka sulanut valkosuklaa yrittääkin visuaalisella olemuksellaan vihjata jotain todella väärää.

Täten ilmoitan, että mulla ois kosolti blogattavaa, mut mä en kerkee, vähääkään.

020310	tiistai 21:43	God Is An Astronaut – From Dust To The Beyond

Leivoin juuri yllättävän varmoin otten Swallow The Sunin kohottaessa taikinani taivaisiin. Päätin olla hyvä kotivaimo toisen edettyä neljännesvuosisataiseksi männäkuussa, ja riivin kokoon uskomattomasta persaukisuudestani huolimatta banaanikakun valkosuklaakuorrutuksella. Mitä uhrautumista! Tässähän ois jo vallankin herkulliset ainekset vaikka leffaan. Marttyyrileipuri? Siinäpä hitti.

Oon nyt kolmatta päivää Helsingissä hiihtoloman suotua mulle mahdollisuuden antaumukselliseen lojumiseen vailla velvoitteita, jotka siis jätin Pohjanmaalle. En aio tehdä lomallani koulun eteen mitään, vaan sen sijaan suon itselleni pakkoateljeen vailla houkutuksia. Toisin sanoen Teemun ollessa päivät töissä mulla ei oo varsinaisesti mitään muuta tekemistä kuin itseni toteuttaminen erinäisillä mukana raahaamillani piirustus- ja maalausvälineillä. Syntymäpäiväkakun aiheuttama harhautuminen on toisarvoista, pääasia että mä saan hermolepoa ja viimein jotain jälkeä paperille. Ihan sama mitä, kunhan se esittää jotain. Mulla on mukana jopa pullotussi ja hiiltä, josko sitä aivan päättäis riehaantua. Siveltimen- saati minkään piirustustussia eksoottisemman varteen en oo vielä rohjennut tarttua, mut luonnoslehtiö sentään on täyttynyt uudesta turhuudesta.

Oon myös vakavien, jopa elämää ja kuolemaa sivuavien kysymysten äärellä, ja aavistuksen itsetuhoiset ajatukset ovat läsnä päädyttyäni siihen, että elämässä ei oo mitään muuta kuin elokuvia. Ei tosin olla katottu tällä viikolla kuin vasta A Serious Man, jota voin kyl suositella, sekä Kieslowskin Sininen, joka on sentään kummitellut 13-vuotiaasta lähtien tehden katsomisajankohdan vähintään ajankohtaiseksi, etenkin kun analysoin juuri AV-käsikirjoittamisen kurssilla elokuvan ensimmäiset 12 minuuttia puhki, mutta on kai se vähän surullista jos vapaaillan rutiinit on jo tässä iässä miltei järkkymättömiä. Jos viime viikko otetaan huomioon, lista kasvaa vielä ainakin Deep Fearillä. Joudun muistuttamaan nauttivani huonosta kauhusta, joskin tää kyseinen tapaus oli luokattomuudessaan niin pöyristyttävää, ettei se oikeastaan viihteeksi koskaan muodostunut. Plus että olin nähnyt sen jo kerran. Huono kauhu, no, kyl se tosiaan sen kerran naurattaa. Ainakin mua. Tommia ja Villeä ei kai niinkään. Onneks oltiin kaikki vastuussa leffavalinnasta.

Näin Nooraa lukuisten kokislasillisten merkeissä (Nooralla oli megalomaaninen krapula) PRKL:ssä saavuttuani Helsinkiin hieman etuajassa sunnuntaiehtoolla. Poimin muutamia leffavinkkejä tältäkin reissulta, joskin taisin jo unohtaa jokaisen. Pitää muistaa kysyä listausta uudelleen jahka toi saapuu Skotlannista. Oon myös aavistuksen kateellinen tästä kyseenomaisesta Skotlannista.

Tää on aivan uskomattoman hankalaa. Html:n editoiminen Macin tarjoamilla avuilla on vastustaa hieman. Mun pitää ladata joku erillinen ohjelma! Aivan uskomattoman vaivalloista! Marttyyrileipuribloggaaja!

  _SE  
ELI: Emilia
MYÖS: Emppu, ble
MIKÄ: takkuava ajoittainen misantrooppi, rappiollinen mukataiteilija ja ikuinen ponityttö
MILLOIN: 06.10.1986
SIJAINTI: Pojanluoma
WWW:     
KIRJA:     
EMAIL:     
TYÖPÖYTÄ:     
LAST.FM:     

  _VANHAT  

2004 - helmi - maalis - huhti - touko - kesä - heinä - elo - syys - loka - marras - joulu	2005 - tammi - helmi - maalis - huhti - touko - kesä - heinä	2006 - tammi - helmi - maalis - huhti - touko - kesä - heinä - elo - syys - marras - joulu	2007 - tammi - helmi - maalis - huhti - touko - kesä - elo - syys - loka - marras - joulu
2008 - tammi - helmi - maalis - huhti - touko - kesä - heinä - elo - syys - loka - marras - joulu	2009 - tammi - helmi - maalis - huhti	2010 - helmi

  _TAGBOARD  

KEN URL / EMAIL MSG - tagboard by tag-board.org