020310	tiistai 21:43	God Is An Astronaut – From Dust To The Beyond

Leivoin juuri yllättävän varmoin otten Swallow The Sunin kohottaessa taikinani taivaisiin. Päätin olla hyvä kotivaimo toisen edettyä neljännesvuosisataiseksi männäkuussa, ja riivin kokoon uskomattomasta persaukisuudestani huolimatta banaanikakun valkosuklaakuorrutuksella. Mitä uhrautumista! Tässähän ois jo vallankin herkulliset ainekset vaikka leffaan. Marttyyrileipuri? Siinäpä hitti.

Oon nyt kolmatta päivää Helsingissä hiihtoloman suotua mulle mahdollisuuden antaumukselliseen lojumiseen vailla velvoitteita, jotka siis jätin Pohjanmaalle. En aio tehdä lomallani koulun eteen mitään, vaan sen sijaan suon itselleni pakkoateljeen vailla houkutuksia. Toisin sanoen Teemun ollessa päivät töissä mulla ei oo varsinaisesti mitään muuta tekemistä kuin itseni toteuttaminen erinäisillä mukana raahaamillani piirustus- ja maalausvälineillä. Syntymäpäiväkakun aiheuttama harhautuminen on toisarvoista, pääasia että mä saan hermolepoa ja viimein jotain jälkeä paperille. Ihan sama mitä, kunhan se esittää jotain. Mulla on mukana jopa pullotussi ja hiiltä, josko sitä aivan päättäis riehaantua. Siveltimen- saati minkään piirustustussia eksoottisemman varteen en oo vielä rohjennut tarttua, mut luonnoslehtiö sentään on täyttynyt uudesta turhuudesta.

Oon myös vakavien, jopa elämää ja kuolemaa sivuavien kysymysten äärellä, ja aavistuksen itsetuhoiset ajatukset ovat läsnä päädyttyäni siihen, että elämässä ei oo mitään muuta kuin elokuvia. Ei tosin olla katottu tällä viikolla kuin vasta A Serious Man, jota voin kyl suositella, sekä Kieslowskin Sininen, joka on sentään kummitellut 13-vuotiaasta lähtien tehden katsomisajankohdan vähintään ajankohtaiseksi, etenkin kun analysoin AV-käsikirjoittamisen kurssilla elokuvan ensimmäiset 12 minuuttia puhki, mutta on kai se vähän surullista jos vapaaillan rutiinit on jo tässä iässä miltei järkkymättömiä. Jos viime viikko otetaan huomioon, lista kasvaa vielä ainakin Deep Fearillä. Joudun muistuttamaan nauttivani huonosta kauhusta, joskin tää kyseinen tapaus oli luokattomuudessaan niin pöyristyttävää, ettei se oikeastaan viihteeksi koskaan muodostunut. Plus että olin nähnyt sen jo kerran. Huono kauhu, no, kyl se tosiaan sen kerran naurattaa. Ainakin mua. Tommia ja Villeä ei kai niinkään. Onneks oltiin kaikki vastuussa leffavalinnasta.

Näin Nooraa lukuisten kokislasillisten merkeissä (Nooralla oli megalomaaninen krapula) PRKL:ssä saavuttuani Helsinkiin hieman etuajassa sunnuntaiehtoolla. Poimin muutamia leffavinkkejä tältäkin reissulta, joskin taisin jo unohtaa jokaisen. Pitää muistaa kysyä listausta uudelleen jahka toi saapuu Skotlannista. Oon myös aavistuksen kateellinen tästä kyseenomaisesta Skotlannista.

Tää on aivan uskomattoman hankalaa. Html:n editoiminen Macin tarjoamilla avuilla on vastustaa hieman. Mun pitää ladata joku erillinen ohjelma! Aivan uskomattoman vaivalloista! Marttyyrileipuribloggaaja!

240210	keskiviikko 21:26	Mr. Oizo - Smoking Tape

Sain viimein ikuistettua tän iglun myös sisältä. Kylmyydestä huolimatta tää on todennäköisesti erikoisin paikka, jossa tuun koskaan asumaan. Ulkokuvat on, kuten näkyy, kesältä 2009 jolloin tätä asutettiin vielä myös Jussin ja Millan voimin, sisäkuvat taas suurimmalta osin tältä päivältä. Kolkko paratiisi, riesojen Stokeri, kaunis koti, hämähäkkien maa, salaovien rakennus - take the tour: Pojanluoman osuusmeijeri.

Pakasta puuttuu vielä Jorman huone kun en kehdannut tunkeutuu sinne luvatta, mut kyl noi kotialbumiin kelpaa. Voi sit ajan kullattua muistot ihastella, et missä sitä ollaankaan eletty.

Tällaisiin mittakaavoihin mä vien koulutöiden pakoilun! Eikä tässä kaikki: kävin tossa illansuussa Jorman kanssa neljän kilometrin juoksulenkillä. Pakoilun ohella tää on jo todella pahaa kuolemanpelkoa.

Niin joo ja passasin aluekisat, nössöilen seuraluokassa.

240210	keskiviikko 12:12	Ott - The Queen Of All Everything

Tuntuu kuin oisin saanut aivan käsittämättömän paljon aikaan, kun sain sunnuntaina tehtyä ensimmäisen neljäsosan tilastomatematiikan kurssista. Oli vähän ruoskittava itseään järjestyskorrelaatiokertoimilla, kun lojuin käytännössä koko viikonlopun urheilun parissa, vaikka ois ollut ihan oikeetakin tekemistä. Mut hei, koskapa ei ois. Lähinnä lusmusin äitin pattereiden äärellä (koska niistä kaikki on toimivia, niiden ei tarvi lämmittää kuin rivitalokolmio eikä mitään kolmikerroksista kivihirviötä, mulla oli ilmainen ylläpito ja, se vähäpätöisin, Pojanluomalla ei oo telkkaria paitsi Jorman huoneessa). Aavistuksen mun saamattomuusmorkkista lievensi kuitenkin se, että heräsin reippaana tyttönä lauantaiaamuna seitsemältä Suomi - Saksan kutsuun ja täten unirytmi jäi horjuttamatta.

Mut olin tosi hyvä kaveri viikonloppuna, ja se jos joku on sentään niin mieletön kansalaisteko etten mä oikeestaan voi potea huonoa omaatuntoa vähäisestä etenemisestäni koulutöiden saralla. Usutin näet jopa Evän teen varjolla piilostaan jo puoliltapäivin, ja tuli palaveerattuukin pitkästä aikaa. Tee oli hyvää, joskaan sitä ei ollut riittävästi kun Palaverin jokainen iso kuppi oli käytössä, oli kiva nähdä Eeviä ja ehkä lauantainen aurinkokin teki mut jopa aavistuksen iloiseksi.

Illan tullen piti viel käydä hakemassa annos taistelutahtoa ja läksin Jaakon seuraan tapittamaan Kärpät - KalPa -ottelua Wilsoniin. Jarkkokin liittyi seuraan ja kummaksui mun yhtäkkistä kiinnostumistani. No joo, ei mua kyllä SM-liiga oo koskaan pahemmin kiehtonutkaan, mut kyl mä nyt peliä kun peliä katson mielelläni. Wilsonissa nyt viihtyy vaikka minkä äärellä, jopa viikonloppuisin, vaikkei ite jaksais olla ees yhdellä. Varsinkin kun väki keskittyy ääliöyden sijaan pääasiassa siihen urheiluun. Vancouver tarjos vielä mäkihyppyä jälkkäriksi. Ei ollu voitonriemukuorrutusta. Sääli. Päädyttiin hakeen grilliltä lohdutusta ja Jarkko valitti morkkista jo ennen kun oli päässyt ees luukulle asti.

Sen yhden tilastotieteellisen saavutuksen ansiosta oon omistanut alkuviikkoni hevosille. Joka paikkaa vähän särkee, mut se on sentään tervettä kipua. Kouluun pääsin vasta tänään, samoin kotiin. Äiti on tarjonnut niin hyvän tukikohdan, etten oo raaskinut ajaa Pojanluomalle ainoastaan joutuakseni heräämään puolta tuntia aikaisemmin kuin Nurmossa. Lisäksi oon epäillyt -20 celsiusasteen hohkanneen itsensä sisään meidän ikkunoista, joten en oo rohjennut uhmata kuolemaa vaan jäänyt kaukolämmön paapottavaksi. Oon säästänyt varmaan 50 euroa bensakuluissakin tällä luolaamisen ja tallitöiden nerokkaalla yhdistelmällä! Voi että oon viisas lokki.

Aattelin myös tehdä viikonloppuna debyytin aluekisoissa, jos hyvin käy. Kisasuorituksessa tosin käy todennäköisesti lähinnä huonosti, mut onneksi moinen ei mua liiemmin sureta. Ilmottautua en oo silti vielä uskaltanut. Ensin kysyn Sannalta jotain.

Yksi hyvä pointti: eikö se, että mulla ei oo yheksään kuukauteen ollut aikaa kirjoittaa mitään, kerro jo kaiken oleellisen?

Mikke pyöräytteli levyjään eilen Minibaarissa vailla läsnäoloani – läsnäoloni oli läsnä Nikolla kisastudiossa kera läsnäolleiden Villen, Henkan, Hannelen, Nikon ja sen toisen Nikon läsnäolojen. Se kulutti suolapähkinöitä ja kolaa. Ja huusi, kun muutkin, maagisen kiekon henki näet valtasi meidät kaikki. Seinät paukkuivat naapureiden toimesta, mutta mielestämme maaginen kiekko oikeuttaa metelöintiin.

Vaikka Minibaari jäikin uupumaan mun torstaihini vaikuttaneesta yhtälöstä, aamutalli oli näemmä huonoa pataa minkä tahansa aktiviteetin kanssa. Kiekon loihtima uni oli voittaa talikon kutsun, mutta lupaus on lupaus, mentävä oli. Olin kuitenkin niin onnellinen pakkasaamusta, etten mä loppujen lopuksi ees ehtinyt olla unella. Mä siedän vaikka mitä kylmyyttä, jos puut on noin kauniita kuin mitä ne tuon kaiken huurteen alla on. Ja muutenkin, musta -10 tuntuu paljon kylmemmältä kuin siitä kymmenen astetta viileämpi. Kylmä on muutenkin täysin pukeutumiskysymys. Kuuma mulla tulee kuitenkin. Ja mikään ei oo pahempaa kuin harmaa loskatalvi! Eikä mun tarvi kravata ikkunoita, jos on näin kylmä.

Oispa jo kesä.

Jalkoja särkee ja laihduin 13 kiloa. Vaatteeni kaipaavat kavennusta.

170210	keskiviikko 16:05	Mogwai - Moses? I Amn't

Oon harmissani, että oon tuottanut tuottamattomuudellani elämääni yhdeksän kuukauden aukon. No okei, oon ehkä vähemmän harmissani kuin luulin olevani, sillä olin ihan varma etten oo blogannut yli vuoteen. Ei se kyl kauas jäänyt. Teemu passivoi mut. Seurustelevat ihmiset on tylsiä. Kuka tästä elämästä haluaisi mitään tietää, mun lisäkseni?

Kerrottakoon, että se on ihan jees. Mun elämä siis. Se koostuu hevosista, kavereista ja vahingossa parisuhteeksi muodostuneesta parisuhteesta. Vahinko on myös osa-alue nimeltä koulu, jonka näemmä käyn sittenkin kokonaan. Jouluna valmis digitaalisen median tuottaja. Jippajee, varsinainen titteli. Sit mä asun edelleen tässä samassa 90-vuotiaassa meijerissä, jossa kämppiksinä sulostuttavat enää pelkkä Jorma, jota ei kyllä koskaan näe, sekä maailman suurimmat, myös talvella elävät superhämähäkit. Epäilen vahvasti niiden syöneet viime talvena kiusanneet hiiretkin.

Mä luulen myös piirtäväni, maalaavani, valokuvaavani sekä kirjoittavani ihanaa pientä internet-päiväkirjaa, taas, ehkä hetken. Kukaties.

Mä meen ehkä tänään Minibaariin ja huomenaamulla aamutalliin. Tässä yhtälössä mättää kaikki.

  _SE  
ELI: Emilia
MYÖS: Emppu, ble
MIKÄ: takkuava ajoittainen misantrooppi, rappiollinen mukataiteilija ja ikuinen ponityttö
MILLOIN: 06.10.1986
SIJAINTI: Pojanluoma
WWW:     
KIRJA:     
EMAIL:     
TYÖPÖYTÄ:     
LAST.FM:     

  _VANHAT  

2004 - helmi - maalis - huhti - touko - kesä - heinä - elo - syys - loka - marras - joulu	2005 - tammi - helmi - maalis - huhti - touko - kesä - heinä	2006 - tammi - helmi - maalis - huhti - touko - kesä - heinä - elo - syys - marras - joulu	2007 - tammi - helmi - maalis - huhti - touko - kesä - elo - syys - loka - marras - joulu
2008 - tammi - helmi - maalis - huhti - touko - kesä - heinä - elo - syys - loka - marras - joulu	2009 - tammi - helmi - maalis - huhti	2010

  _TAGBOARD  

KEN URL / EMAIL MSG - tagboard by tag-board.org