|
Oon viettänyt varsinaisen aktiiviviikon venyttyäni tenttiviikosta tallin kautta jopa ihan oikeisiin töihin. Lupasin lomittaa Sailaa mopinvarressa suoden hälle ensimmäisen talvilomaviikon Suurin pointti tässä on siis tietenkin se, että oon äärimmäisen onnellinen rahasta! Saan maksettua tän kuun laskut ja kenties ostettua jotain ylimääräistäkin, vaikka oon tahtomattani sirotellut rahojani velallisille ja persaukisille tuttavilleni. Ostin rehellisen työntekoni kunniaksi jopa Teemulle varkain ohimenneen maailman epämääräisimmän vuosipäivän kunniaksi kauhan. (Se oikeesti halusi kauhan.) Teemulta sain kummallisimman koskaan omistamani vaatekappaleen, joka näyttää mustasta verkkokankaasta parsitulta säkiltä. (Oikeesti halusin sen.) Jollain oudolla tasolla se viehätti mua. Toi auringonpaiste alkaa viimeistellä mun kesäfiilistäin. Ei ainoastaan se, että se lämmittää jo porottaessaan, mut myös se teki osansa, kun koko meidän ulkorakennusta peittänyt lumivaippa päätti humahtaa kerralla alas repien mukanaan sitä tähän viikkoon saakka uskollisesti kannatelleen lumistopparin. Onneksi oltiin opetettu yhteistuumin Jorman kanssa itsemme parkkeeraamaan kahta metriä totuttua taaemmas jo joulukuussa, sillä tän katollisen laskeutumisen tuhovoima oli nyt täysin senteistä kiinni. Kinokseen jäi Ka'n hymyilevän naaman luminen muotti, valmiina valoksiin, kuvauksellisin kuunaan, kun pääsin viimein esiinkaivuun vaatineen lämmitysjohdon irroittamisen jälkeen peruuttamaan. Jotta kevään illuusio ois valmis, oli mun tottakai jäätävä Kaineni sutimaan keskelle Sipsin lossakkoista pihaa perjantaina nakatessani Teemua keikkareissulle, ja oisin myöhästynyt tentistä jos ei miehinen työntövoima ois saattanut mua takaisin matkaan. Ehkä tää lumi sittenkin sulaa vielä joskus. Tää päivä olkoon virallinen päätös tälle aktiivisuudelle. Ihan komia päätös onkin, oonhan sentään käynyt tänään jo aamutallissa, kokannut maittavuuksia ja käynyt moppaamassa viimeisenkin paikan. Kohta aattelin lähtee katsomaan Veikon valmennusta Sannan ja Taminan mukaan, etten vahingossakaan pääse lojumaan jouten. Ja koska oon aivan loputtoman ylpeä viimeviikkoisesta valkosuklaabanaanikakusta, postaan siitä kuvan. Oli hyvää, vaikka sulanut valkosuklaa yrittääkin visuaalisella olemuksellaan vihjata jotain todella väärää.
Täten ilmoitan, että mulla ois kosolti blogattavaa, mut mä en kerkee, vähääkään.
Leivoin juuri yllättävän varmoin otten Swallow The Sunin kohottaessa taikinani taivaisiin. Päätin olla hyvä kotivaimo toisen edettyä neljännesvuosisataiseksi männäkuussa, ja riivin kokoon uskomattomasta persaukisuudestani huolimatta banaanikakun valkosuklaakuorrutuksella. Mitä uhrautumista! Tässähän ois jo vallankin herkulliset ainekset vaikka leffaan. Marttyyrileipuri? Siinäpä hitti. Oon nyt kolmatta päivää Helsingissä hiihtoloman suotua mulle mahdollisuuden antaumukselliseen lojumiseen vailla velvoitteita, jotka siis jätin Pohjanmaalle. En aio tehdä lomallani koulun eteen mitään, vaan sen sijaan suon itselleni pakkoateljeen vailla houkutuksia. Toisin sanoen Teemun ollessa päivät töissä mulla ei oo varsinaisesti mitään muuta tekemistä kuin itseni toteuttaminen erinäisillä mukana raahaamillani piirustus- ja maalausvälineillä. Syntymäpäiväkakun aiheuttama harhautuminen on toisarvoista, pääasia että mä saan hermolepoa ja viimein jotain jälkeä paperille. Ihan sama mitä, kunhan se esittää jotain. Mulla on mukana jopa pullotussi ja hiiltä, josko sitä aivan päättäis riehaantua. Siveltimen- saati minkään piirustustussia eksoottisemman varteen en oo vielä rohjennut tarttua, mut luonnoslehtiö sentään on täyttynyt uudesta turhuudesta. Oon myös vakavien, jopa elämää ja kuolemaa sivuavien kysymysten äärellä, ja aavistuksen itsetuhoiset ajatukset ovat läsnä päädyttyäni siihen, että elämässä ei oo mitään muuta kuin elokuvia. Ei tosin olla katottu tällä viikolla kuin vasta A Serious Man, jota voin kyl suositella, sekä Kieslowskin Sininen, joka on sentään kummitellut 13-vuotiaasta lähtien tehden katsomisajankohdan vähintään ajankohtaiseksi, etenkin kun analysoin juuri AV-käsikirjoittamisen kurssilla elokuvan ensimmäiset 12 minuuttia puhki, mutta on kai se vähän surullista jos vapaaillan rutiinit on jo tässä iässä miltei järkkymättömiä. Jos viime viikko otetaan huomioon, lista kasvaa vielä ainakin Deep Fearillä. Joudun muistuttamaan nauttivani huonosta kauhusta, joskin tää kyseinen tapaus oli luokattomuudessaan niin pöyristyttävää, ettei se oikeastaan viihteeksi koskaan muodostunut. Plus että olin nähnyt sen jo kerran. Huono kauhu, no, kyl se tosiaan sen kerran naurattaa. Ainakin mua. Tommia ja Villeä ei kai niinkään. Onneks oltiin kaikki vastuussa leffavalinnasta. Näin Nooraa lukuisten kokislasillisten merkeissä (Nooralla oli megalomaaninen krapula) PRKL:ssä saavuttuani Helsinkiin hieman etuajassa sunnuntaiehtoolla. Poimin muutamia leffavinkkejä tältäkin reissulta, joskin taisin jo unohtaa jokaisen. Pitää muistaa kysyä listausta uudelleen jahka toi saapuu Skotlannista. Oon myös aavistuksen kateellinen tästä kyseenomaisesta Skotlannista. Tää on aivan uskomattoman hankalaa. Html:n editoiminen Macin tarjoamilla avuilla on vastustaa hieman. Mun pitää ladata joku erillinen ohjelma! Aivan uskomattoman vaivalloista! Marttyyrileipuribloggaaja!
|
|
SE
VANHAT
TAGBOARD
|